Graff

Saunajuomaa.

Käymistuotekiinnistukseni aikana (joka siis juontaa juurensa kauas historiaan) olen ollut kiinnostunut myös niin siideristä kuin hunajaviinistäkin (mead). Näihin tuotteisiin tutustuessani internetin ihmemaassa törmäsin useisiin erikoisiin termeihin, erityisesti hunajaviinipuolella: Cyser on omenoista tehtyä hunajaviiniä, Methgelin tehdään yrteistä ja mausteista, Melomel hedelmistä ja Braggot maltaista. Näiden ihmeellisten termien, sekä koko kirjavan olutterminologian lisäksi ulkomaisten kotikäyttäjien suosikkeihin kuului Graff, eli maltainen siideri tai omenoista tehty olut, tulkinnasta riippuen. Vasta aivan taannoin kun kiinnostuin asiasta uudemman kerran ja kävin tätä tuotetta tarkemmin tutkimaan, minulle paljastui että toisin kuin edellämainitut termit, tällä ei ole mitään historiallisia peruja. Se on peräisin Stephen Kingin kirjasarjasta The Dark Tower. Tässä teoksessa jota monet klassikoksi tituleeraavat, tätä kamaa kuulemma litkitään sen kummemmin sitä selittämättä. Itse olen kyseiseen saagaan tutustunut vain sen sarjakuvaversion kautta, joten tietämykseni aiheesta on rajoitettu, mutta kyllä ne sarjiksessakin kyseisellä nimellä varustettua virvoketta litkivät. TDT wiki kuitenkin kertoo juoman nimen olevan "graf".

Daniel Andersonin visio Mustasta Tornista

No miksi siis tehdä kyseistä tuotetta mikäli ei ankarasta fanittamisesta ole kysymys? Väittävät että se maistuu hyvältä. Ja koska aikaisemmissa siiderikokeiluista ei ole tullut niin paljoa menestystä että niitä viitsisisi toistaa muuntelematta. Ja siksi että uusia asioita on kiva kokeilla, varsinkin kun niitä voi kokeilla 4,5 litraa kerralla jolloin viemäröitäväksi jää vähemmän epäonnistumisen sattuessa. Verkon tunnetuin aiheeseen liittyvä resepti taitaa olla Brandon O's Graff, josta oli hyvä hakea inspiraatiota. Itse resepti meni aika lailla uusiksi, sillä alkuperäinen on uuteresepti ja minä halusin käyttää pois yli jääneitä maltaita että pääsee ostamaan kohta uusia. Kyseinen resepti myös tuottaa melko tujua kamaa ja minä kun tykkäisin juoda sellaisia joista en olisi yhden jälkeen vielä pöydän alla, joten laimeampaakin päädyin tekemään.

Omenakuutiosta siideriksi.

Päätin myös että jos kerran sidukkaa ruvetaan tekemään ja aikaisempi kokemus on osoittanut että kaupan mehulla ei kummoista herkkua saa aikaan, niin ostetaan sitten parempaa juissia. Oikeista omenoista olisi tietysti ollut hienoa tehdä, mutta helsinkiläisasujana asia on hieman vaikea ja lisäksi omenapressiprojektini joka meni jäihin pari vuotta sitten ei ollut kestänyt varastointia ihan oletetulla tavalla. Joten pressi polttopuiksi ja lähikaupasta hakemaan parasta mitä löytyy. Kymmenen euron pakettihinta kirpaisee kyllä vähäsen, mutta ei ole iso menetys jos tästä nyt ei kummoista tule. Ja on muuten hyvää omenamehua.

Graff

Speksit:
Satsin koko: 4,5 litraa
Panopäivä: 29.9.2013
Pullotuspäivä: 18.10.2013
OG: 1.053
FG: 1.006
Alkoholia: 6,4%

Maltaat:
275 g Maris Otter + Pale Ale + Pilsner  maltaita
35 g Crystal 100EBC
35 g Crystal 300EBC
15 g Vehnämallas

Muut:
3,0 l Grannas Äppel omenamehua

Humalat:
2 g East Kent Goldings @ 60 min

Hiiva:
Safale US-05 (2. sukupolvi)

Mäskäys:
60 min, 69C, 1,5 l vettä. Huuhtelu ehkä noin litralla.

Keitto:
60 min

Käyminen:
1. viikko 19C + 2 viikkoa 18-20C


Tämähän on siitä erikoinen projekti että 300 g maltaita ja 1,5 l vettä on aivan naurettavan vähän. Tämän pystyy mäskäämään kasarissa jos sattuisi huvittamaan. Se tietysti helpottaa logistiikkaa jonkin verran, mutta  näin pieni mäskäys ei pysy lämmöissä sitten ollenkaan. Ei niin yhtään. Lämpötila saattaa heittää viisi astetta parin minuutin aikana. Käytännössä mäskäyslämpötila oli melko tasajakautunut satunnaismuuttuja välillä 66-73, joskin loppuvaiheilla hirveällä sähläämisellä se alkoi muistuttaa hieman enemmän normaalijakaumaa. Toimivaksi keinoksi paljastui hellalla pitäminen, eli parit viissenttiset (kolikot) levyn päälle, levy ykköselle ja kansi päälle raolleen. Alkoi totella hieman paremmin.

Minimäski

Tarkoituksena oli kuitenkin siis saada aikaan vierre jossa olisi paljon pitkiä sokereita jotta juoma saisi reippaasti ryhtiä, muttei kovin paljon lisää alkoholia. Niinpä tavoitelämpö oli tuo 69C ja yritin ampua useammin yli kuin ali, jotta alpha-amylaasi tykkäsi. Käymiskelpoiset sokerit tulevat (toivottavasti) omenamehusta. Ennen maltaiden lisäämistä omenamehun ominaispaino oli 1.050 joten tuo kun tuosta käy pois niin pitäis päätyä jonnekin viiden voltin hujakoille. Saa nähdä.

Humalaa minulla on edelleen vain kahta tyyppiä, joten myös tähän satsiin humpsahti sitten tuota East Kent Goldingsia. Kokonaista kaksi grammaa, joten ei pitäisi tulla liian kitkerää kamaa.

Itäisiä Kenttejä.

Hiivana käytin toisen osan hiivapesuharjoituksestani tullutta Safalen US-05:ttä. Otin purkin jääkaapista lämpenemään kun aloitin mäskäyksen, kaadoin suurimman osan hiivan päällä viettäneestä kirkkaasta vedestä pois ja sekoitin loput juoksevaksi liejuksi, jonka kaadoin sen kummemmitta seremonioitta käymispulloon. Ilmasin normaaliin tapaan ravistelemalla ja sijoitin käymiskaappiin 19C lämpötilaan.

Väriin olen ottanut mallia kuralammikoista.

No parin viikon päästä pistettiin sitten pulloihin. Pettymys oli aikamoinen, sillä vierre oli käynyt aivan liian kuivaksi asti. Korkean mäskäyslämpötilan tarkoituksena oli nimenomaan tuottaa makeampi lopputulos, mutta ilmeisesti mäskäyslämpötilan kanssa sählääminen kostautuu nyt liian kuivana juomana. Hydrometrinäytteen maku oli kuiva ja karvas, aikalailla samaa luokkaa kuin ilman maltaita tehdyssä, halpisomenamehusta valmistetussa siiderissä. Eli aika kiljumainen. En siis odota korkkausta henkeäni pidätellen, ja olen tyytäväinen siitä että satsin koko on vain 4,5 litraa.

Ennen pullotusta.

Päästiin sitten viimein korkkaamaankin. Maku on aika lailla sitä mitä yllä povasinkin, valitettavasti. Eli aivan rutikuiva, hapahko ja ohut. Hyvin samanlainen kuin aikaisemmin tehty satsi johon oli käytetty Rainbown omenamehua ilman viljalisäyksiä. Humalan makuakaan en tästä erota. Kenties tämä pikkuisen edellistä maukkaampi on, mutta ei kyllä merkittävästi. Kyllä tätä ruoan kanssa nappaa, tai kylmänä saunajuomana, mutta en kyllä menisi tarjoamaan tätä esimerkkinä tuotteideni erinomaisuudesta.

Jos päädyn tätä vielä tekemään, en kyllä maksa kymppiä priimamehusta vaan laitan sitä halpiskamaa käymään. Siiderin teossahan mehu, joka on parempaa juotavana ei tarkoita parempaa lopputulosta. Tarvittaisiin mehua vähemmän makeista, tanniinisista lajikkeista. Tätä voisi koittaa kompensoida lisäämällä tuotteeseen tanniinia ennen käyttämistä. Mäskäys pitää myös suorittaa huomattavasti korkeammissa lämpötiloissa. Jos vaikka 75 asteella koettais. Ja lopuksi sekaan voisi lisätä hieman hiivaravinnetta, jota ilmeisesti siidereihin usein kaivataan. Mutta saa nyt nähdä tuleeko koskaan jaksettua...

Graffinen esitys pulloista.