Eräänä kauniina kesäisenä aamuna piti menemäni Citymarkettiin, mutta se pentele ei ollut vielä auki. Kymmenen minuuttia piti aikaa saada tapettua ennen kuin pääsisi tarjouksessa olevan paahtopaistin kimppuun, joten käytin hyväkseni Ruoholahden kauppakeskuksen muuta tarjontaa eli menin kuikuilemaan ainoaan liikkeeseen joka oli avoinna, K-Rautaan. Paikkahan on rautakauppana ihan säälittävä, sillä myyjät eivät tunne edes oman kauppansa valikoimaa, puhumattakaan rakentamisen perustaidoista tai niihin liittyvistä välineistä. Mutta siellä voi käydä ihmettelemässä että miksi ihmeessä suomalaiset ovat niin äärimmäisen mieltyneitä pyöreisiin hiiligrilleihin ja kantikkaisiin kaasugrilleihin. Missä ovat kantikkaat hiiligrillit. Grillaan harvoin pyöreitä asioita. Joka tapauksessa hetken aikaa ihmeteltyäni silmiini osui Lokkii-merkkinen brikettituote:
Kuten kielitaitoiset lukijat havaitsevat, tuote lupaa olla helppo sytyttää, valmis vartissa, tuovansa aitoa bbq-makua (...huoh) ja olevansa eco ja green. Lisäksi yhden briketin luvataan tuottavan kuumaa kahden hengen sapuskoihin kahteen tuntiin saakka. En uskonut edes lukiessani, mutta paketti (jossa on kaksi mötikkää) maksoi euron, joten pitihän se testata.
Suunnitelma siis oli että laitan briketin palamaan, suolaan ja pippuroin lihat, grillaan valmiiksi ja sillä aikaa kun ne vetäytyvät, laitan vähän pintaa paprikaan ja sipuliin. Tuumasta toimeen, kaivetaan briketti esiin paketista. Se on umpioitu muovin sisään joten tällaisen roudaaminen esimerkiksi retkelle toiminee hyvin jos oletuksena on että nuotiota ei jaksa pystyttää.
Kasasin siis pihagrillin pohjalle muutaman tiilenpalan jotta ilma pääsee alta kiertämään ja tuikkasin tulitikulla siihen pintaan. Meinasi mokoma käristää kulmakarvat röyhtäissessään komean tulipatsaan varomattoman kokin naamalle. Paketti kehotti käyttämään pitkiä tikkuja...
Syttyi siis ongelmitta ja jatkoi palamistaan huomattavasti hillitymmällä liekillä muutaman hetken kuluttua, aivan kuten paketissa uhattiin. Jonkin ajan kuluttua briketin uumenista alkoi näkyä punertavaa kajastustakin.
Sillä väliin kävin siis pistämässä piffit valmiustilaan. Nämä köntykset on leikattu siitä edellämainitusta paahtopaistista, joka on budjettitietoisen kokin ykköspihviliha Suomessa. Pinnalle rouhitaan kunnon kerros suolaa ja pippuria ja eipä se muuta kaipaakaan.
Sitten odotellaan että briketti on riittävän kuuma. Laitoin briketeille seuraksi tuoresipuleita ottamaan vähän lämpöjä jo etukäteen, ne kun eivät kypsentelystä pahastu.
Noin vartin odoteltuani tuotteen olevan asiallisen lämpöinen, pihalle saapui lisää väkeä joilla oli grillinkäyttösuunnitelmia. Eipä siinä mitään, kävin hakemassa taloyhtiön pallogrillin ja siirsin briketin sinne jotta pääsivät isolla porukalla käyttämään isompaa grilliä. Yksittäisen briketin kanssa tämä oli huomattavan helppoa: pihdeillä kiinni ja homma hoituu.
Valitettavasti vielä toisen vartin jälkeenkään briketti ei ollut niin kuuma että sen päällä olisi mitään saanut oikeasti grillattua. Päätin kuitenkin suorittaa kokeen loppuun ja iskin pihvit briketin päälle. Täysin lonkalta arvioiden annoin niiden olla viitisen minuuttia, vaihdoin niiden paikkaa (en kääntänyt) ja annoin olla viisi minuuttia lisää. Tämän noin kymmenen minuutin paiston jälkeen (jonka siis olisi pitänyt riittää tämänkokoisille mötkäleille jo aivan reippaasti) käänsin lihat ja totesin että pinta on lähinnä kuivunut. Ei myöskään ollut "aitoa bbq:ta" tuoksussa.
Annoin toisen puolen olla kunnes sormella tökkien tulin siihen tulokseen että jos annan kauemmin olla, minulla on harmaita purukumikimpaleita. Otin siis pois. Kämmenellä koettelin ritilän päältä ja olin vakuuttunut että vihannekset kypsyvät kirkkaassa auringonpaisteessa about yhtä tehokkaasti kuin tämän jälkilämmöllä. Niinpä siis vein safkat kotiin ja pistin perunoitten viereen. Toinen puoli oli, kuten arvata saattaa, vailla minkäänlaista pintaa. Ei siinä mitään, ihan syötävää ruokaa tästä tuli edelleen. Liha oli sisältä vielä tämän kaiken jälkeenkin hieman punertavaa ja kasvikset nyt on hyviä vaikkei niissä grillipintaa olekaan. Briketti sen sijaan tämän kokeilun perusteella kelpaa lähinnä kännimakkaran lämmittämiseen. Otan varmaan toisen mukaan jollekin reissulle jotta voi metsän siimeksessä poltella jotain kaupan valmismarinoituja halpalihoja ja toivon että lämmöt on suuremmat millin päässä briketin pinnasta. Vakavaan pientalousgrillaamiseen sen sijaan tuote on täysi susi.
Lokkii-briketti
Kehumme: ekologisuutta, käytön helppoutta, hintaa
Moitimme: grillaustehoa
Loppuarvio: En osta toiste. Älä osta sinäkään
