Hillottua inkivääriä

Eräs tulevaisuusprojekti vaatii hillottua inkivääriä. Ja miksi ostaa kaupasta sitä mitä saa itse aikaan puolen tunnin nysväämisellä ja kuuden tunnin keittämisellä. Vai saako? Sitä lähdin tänään hetken mielijohteesta selvittämään. Inkiväärin hilloamisen väistämättömänä sivutuotteena on inkiväärisiirappi, joka sekin kuuluu erään toisen tulevaisuusprojektin vaatimuslistaan. Kuinkas sattuikaan!

Ensin matkamme johti inkivääriostoksille. Sitähän saa ihan mistä vaan, mutta koska halusin myös nuudeleita, ostin samalla inkiväärini Aseanic Tradingista. Jotenkin huomaamattomasti samalla matkaan tarttui bambuhöyrystin, jollaista olen jo kauan haikaillut. Sillä saa kivoja kiinalaisia täytettyjä leipiä aikaan, ja keittiönsä tuoksumaan kiinalaiselta ravintolalta. Mutta tämä taas ei liittynyt inkivääriin millään tavalla.



Toinen vaihe useassa projektissani näyttää olevan internetsurffaus. Musta olisi hienoa jos olisi keittokirja josta katsoa, eikä tarttis miettiä että kukahan tämänkin on kirjottanut ja onko se itse tehnyt tätä koskaan. Ja onko tuo kuva tämän reseptin mukaan tehdystä tuotteesta vai onko se löytynyt jostain päin nettiä. Mutta kaikesta ei voi olla kirjoja ainakaan niin kauan kun lottovoitto antaa odottaa itseään.

Mother Earth News tarjosi tämän päivän linkin. Ainoa paikka jonka vähäisellä guugletuksella löysin joka ei halua viipaloida inkivääriään liian ohueksi. Tuplasin samantien reseptin ja olis pitänyt vaan tehdä nelinkertanen satsi. Eihän puol litraa oo nimekskään.

Hillottu inkivääri

5 dl (300g) kuorittuja inkivääriviipaleita
5 dl (460g) sokeria
7,5 dl vettä
2 rkl sitruunamehua

Inkivääriä kuoritaan ja viipaloidaan 5mm siivuiksi sen verran että sitä tulee lopuksi vaadittu määrä. Vesi, sitruunamehu ja sokeri sekoitetaan ja kiehautetaan. Kun sokeri on kokonaan sulanut, laitetaan sekaan inkiväärit. Annetaan poreilla mahdollisimman pienellä tulella kypsäksi. Raaka inkivääri kypsyy 3-6 tuntia paksuudesta riippuen. Inkivääri on kypsää kun se maistuu kypsältä. Jos sokeriliemi uhkaa kuivua kasaan, lisätään vettä.

Kun inkivääri on kypsää ja sokeriliemi on kiehunut siirapiksi, otetaan kattila pois liedeltä ja annetaan jäähtyä puoli tuntia. Jos siirappi on liian laihaa, annetaan kiehua kovemmalla tulella ilman kantta kunnes sopivaa. Siirappi valutetaan talteen ja inkiväärit laitetaan leivinpaperille siten että ne eivät koske toisiinsa. Annetaan kuivua yön yli.

Kuivuneet inkiväärit pyöritellän muutama kerrallaan sokerissa. Valmiit inkiväärit voi säilyttää purkissa kuivassa paikassa. Jos inkiväärit tarttuvat toisiinsa, ne ovat liian kosteita, jolloin ne voi pyöritellä uudelleen sokerissa ja jättää kuivumaan ritilälle tai leivinpaperille.

Keitin tätä satsia about kuusi tuntia. Lopputulos oli erittäin mieluinen, mehevä ja makea inkivääri joka oli kuitenkin tulinen ja voimakkaan inkiväärinen. Se tummeni prosessin aikana, kuten kuvista voi päätellä. Keittelin jossain välissä ilman kantta jotta siirapista tulisi tymäkämpää. Ajattelin koettaa tehdä seuraavan satsin vähän vaaleammaksi keittämällä inkiväärit ensin kypsäksi laimeassa sokeriemessä ja keittämällä siirapin kasaan vasta aivan loppuvaiheessa.



Kun seos oli jäähtynyt, laitoin inkiväärit hetkeksi siivilään valumaan ennen paperille kuivumaan siirtämistä. Lopputulos on silti melko tahmea (tämä kama muuten voittaa maailman tahmaavimman ruoka-aineen tittelin). Ajattelin että josko seuraavalla kerralla inkiväärit valuttais siivilässä ilman jäähdyttämistä, jolloin siirappi olis juoksevampaa. Tämä tietysti riippuu myös siitä kuinka kasaan siirapin keittää. Omastani tuli melko tymäkkää.



Puoli litraa hillottua inkivääriä katoaa kyllä niin nopeasti että en tiedä kerkiääkö tämä erä Projektiin missään vaiheessa. Vaan ei se mitään, vaikka tähän menee aikaa, on näiden namien hilloaminen naurettavan helppoa. Ensi kerralla litran satsi tai suurempi.